ISO Kollektiivi

Valokuvausta ja valokuvataidetta Pirkanmaalla

Näyttelyt 2021



Matka menneisyyteen Kiimajärven kylätalo, Sastamala 21.8- 12.9.2021


Kuva: Jaakko Hietala

Jaakko Hietala hyppää syanotypiatekniikalla tehdyissä kuvissaan menneisyyteen. Hän on tutkinut omia sukujuuriaan vanhojen valokuvien kautta ja vedostanut niistä syanotypiasarjan Matka menneisyyteen. Kuvissa aika tuntuu pysähtyvän ja pakottaa miettimään, minne meillä nykyisin on niin kiire.

Näyttely on avoinna la-su klo 10- 14, koronarajoitusten mukaisesti Kiimajärven kylatalolla, osoitteessa Kiimajärventie 3 38300 Sastamala.



Menneet näyttelyt


Feeling Blue Pirkkalan Vapaa-aikakeskus 2.-30.7.2021

Taina-Riitta Hautalan syanotypioita on esillä Pirkkalan vapaa-aikakeskuksessa. Katso aukioloajat täältä.


Kuva: Taina-Riitta Hautalan näyttelyn juliste
Hautala kuvaa Feeling Blue -sarjassaan lapsuuden kotiin ja kotipaikkaan liittyviä muistoja, niiden lomittumista ja muuttumista. Osa töiden kuvaamista muistoista on selkeitä, osa on jo muuntautunut uudenlaisiksi kuviksi. Hän on halunnut löytää valokuvauksesta maalauksellisuutta ja tavan muokata kuvaa päällekkäisillä valotuksilla sekä syanotypia-tekniikan avulla.

SENSUS Koilliskeskuksen kirjasto 8.6.-1.7.2021.

Pirjo Aution, Piia Perin, Taina-Riitta Hautalan ja Paula Talvialan yhteisnäyttely Koilliskeskuksen kirjastossa.


Kuva: Piia Peri
SENSUS on yhdistelmä neljän erilaisen naisen kokemuksia, kirkkaita tai hämärtyviä muistoja elämästä ja luonnon ohikiitävistä hetkistä, omista mielenmaisemista, tunteista, toiveista, menneisyyden ja menetetyn kaihosta. Nämä kokemukset ryhmä esittää kokeellisia ja perinteisiä valokuvaustapoja yhdistellen lumoavaksi kokonaisuudeksi.

Autio ja Peri ammentavat kokemuksensa ja inspiraationsa luonnosta. Aution Hetken hetkiä-sarjan yksityiskohtaisissa lähikuvissa väri ja valon suunta ovat keskeisiä muotoelementtejä ja tunnelman luojia. Hän abstrahoi ja taltioi kameralla lähiympäristöänsä.

Peri rakastaa varhaisia aamuja suolla ja on koonnut Calling -sarjansa kuvat näistä hetkistä. Peri yhdistää teoksissaan perinteistä suomalaista maisemaa omaan sisäiseen mielenmaailmaansa. Suomalainen suoluonto on kaunis ja tätä kauneutta Peri haluaa teoksillaan korostaa.

Hautala kuvaa Feeling blue -sarjassaan lapsuuden kotiin ja kotipaikkaan liittyviä muistoja, niiden lomittumista ja muuttumista. Osa töiden kuvaamista muistoista on selkeitä, osa on jo muuntautunut uudenlaisiksi kuviksi. Hän on halunnut löytää valokuvauksesta maalauksellisuutta ja tavan muokata kuvaa päällekkäisillä valotuksilla sekä syanotypia-tekniikan avulla.

Talvialan valokuvat käsittelevät todellisten kuvien, muistojen ja tarinoiden innoittamana toteutettua fiktiota hetkestä, joka oli - ehkä. valokuvien teema on Työ, isän työ sekä työ yleensä työkaluineen. Leikilläkin on osuutta asiaan.

KEHO

Katri Kallion Keho -valokuvanäyttely julkaistiin digitaalisessa muodossa osana Tampere Filmfestivaaleja ja fyysinen näyttely oli nähtävissä Tampereen keskustassa Below Zero Tattoo Galleryn ikkunassa maaliskuussa.
www.katrikalliophotography.com

States of mind Jussi Ristilä 1.-30.3.2021

Jussi Ristilän syanotypiavedoksia on nähtävissä maaliskuun ajan Kangasalan Pikonlinnan pääaulassa. Vapaa pääsy.

Kuva: Jussi Ristilä
Kuva ©Jussi Ristilä

Jussi Ristilän States of mind -sarjan teokset asettuvat henkilökuvan, rakennetun kuvan ja taidevalokuvan viitekehykseen. Ristilä käyttää itseään mallina ja kuvaa mielialoja, mielen tiloja sekä omakohtaisia roolejaan. Omakuvalla ja itsensä käyttämisellä mallina on perinteet taidevalokuvassa. Kuvista voi löytää pastissiviittauksia valokuvataiteeseen, tyylisuuntien ilmaisun maneereihin ja käyttökuvan genreihin.

Ihminen on roolien ja tunnetilojen ristiriitainen kokonaisuus. Ristilä kuvaa omia roolejaan ja tunnetilojaan näissä teoksissa. Kuvankäsittely tuo kuviin elementtejä maalaustaiteen tapaan, toisaalta etäännyttää rakennetun kuvan keinoin. Vedostaminen syanotypiaksi murtaa perinteisen valokuvan esitystapaa ja tuo teoksiin uniikin taideteoksen piirteitä.


Alasti mutta ei peloissaan Anni Aapro 1.-14.3.2021

Anni Aapron syanotypioita Onkiniemi Ateljeessa, Onkiniemenkatu 2 B2, Tampere. Ateljee on avoinna ma-to klo 12-18. Vapaa pääsy.

Kuva: Anni Aapro
Kuva ©Anni Aapro

"Alastomuus ja kehonkuva ovat herkkiä aiheita. Millaisin tuntein katsomme omaa alastonta vartaloamme ja kuinka koemme muiden kehojen katselun? Kykenemmekö näkemään alastoman tai paljastavasti pukeutuneen ihmisen ajatuksineen ja kokemuksineen alastomuuden tabun takaa? Onko katseemme utelias, himokas, lempeä, häpeilevä, arvosteleva? Alasti mutta ei peloissaan- sarjassani vien ihmisen alastomana osaksi luontoa, kauniina ja arvokkaana juuri sellaisenaan.

Toisaalta olemme lajina erkaantuneet luonnosta. Harva meistä selviäisi alastomana eläimenä luonnonoloissa. Fanitan Naked and Afraid (suom. Alasti ja peloissaan) -nimistä amerikkalaista tosi-TV -sarjaa, jossa kilpailijat yrittävät selviytyä viikkoja nakuina viidakossa. Kun kyseessä on hengissäpysyminen, ei enää mietitä kauneusihanteita eikä seksualisoida alastomia vartaloita. Tärkeintä on kehon ja mielen toimintakyky. Vatsamakkarat ovatkin tarpeellinen energiavarasto ja kaverin pyllyvaosta on ihan luonnollista nyppiä pois punkkeja.

Syanotypiaprosessi luo kuviin unenomaista ja romanttista tunnelmaa, mikä ei sido henkilöitä vahvasti aikakauteen. Kuvista voi löytää myös itsetutkiskelua, yksinäisyyttä, huumoria ja kumppanuutta, jopa kauhuelementtejäkin. Halusin tarjota rohkeille malleilleni jännittävän kokemuksen esiintyä alasti kameran edessä. Katseeni on lempeä." -Anni Aapro


Valokuvia Finlaysonin Mediatunnelissa 16.3.-17.4.2021

Kaksiosainen yhteisnäyttely Finlaysonin Mediatunnelissa, Tampereen keskustassa. Mediatunneli alittaa Satakunnankadun yhdistäen Frenckellin aukion ja Siperian alueen. Voit katsoa aukioloajat ja ladata Finlaysonin alueen opaskartan täältä.


Kuva: Leena Kuukasjärvi
Kuva ©Leena Kuukasjärvi

KUVALLA HUOMIO 16.-30.3.2021

Anni Aapro, Leena Kuukasjärvi, Jussi Ristilä, Riitta Santala-Köykkä

Leena Kuukasjärven Mindaria – mielen aaria -sarjan kuvat ovat omakuvia mielikuvitushahmoina, jotka leikittelevät identiteetillä ja esittävät eksistentialistisen arvoituksen.

"Näin lapsena toisesta maailmansodasta kertovia dokumentteja. Sodan tuhon keskeltä mieleeni jäivät selviytymisestään epävarmat ihmiset kaasunaamarit kasvoillaan. Naamarit suojasivat ihmisiä kaasuhyökkäyksiltä, mutta ne saivat heidät näyttämään toistensa kaltaisilta olennoilta. Lapsen mielessä naamarista tuli kasvot. Nuo kasvot kuuluivat älykkäälle hyönteismäiselle olennolle. Mieleen painunut lapsuuden kokemus ja nykyhetken pandemia kasvomaskeineen toimivat alkusysäyksenä sarjalleni. Sarjan kuvat ovat mielestä soivaa aariaa.

Sarjan toteutustapa, omakuva, liittyy minua kiehtovaan kuvaajan, kuvattavan ja katsojan rooliin ja niiden välisiin suhteisiin. Toimin kaikissa kolmessa roolissa: kuvaajana, kuvattavana ja katsojana. Aluksi kuvaajan roolissa asetan kameran ja valot paikoilleen. En voi nähdä saati ohjata kuvattavaani, mutta laukaisen kameran etälaukaisimella. Samalla hetkellä siirryn kuvattavan rooliin. Yritän osua kuvaan poseeraamalla oikeassa kohdassa. Kuvattavana olen esillä, mutta naamari kätkee identiteettini. Naamarin silmäaukot toimivat eräänlaisina tirkistelyreikinä, joista voin joko ottaa katsekontaktia kuviteltuun katsojaan tai esittää välinpitämätöntä suhteessa häneen. Lopuksi siirryn katsojan rooliin ja joko hyväksyn tai hylkään kuvan. Valinnasta riippuen saatan aloittaa prosessin alusta. Tällä kertaa olen tilanteen kaikissa rooleissa aiempaa kokeneempi. Edellä kuvatuissa kolmessa roolissa toimimisen kautta syntyy kuvassa oleva hahmo, joka on mielikuvituksellinen eksistentialistinen arvoitus: kuka minä olen? Hahmon identiteettiä on mahdollista tulkita katseesta, tutuista asuista ja esineistä." -Leena Kuukasjärvi


"Tiesitkö, että vain 4% maailman nisäkkäiden biomassasta on luonnonvaraisia eläimiä? Toisin sanoen 96% nisäkkäiden painosta koostuu ihmisistä ja tuotantoeläimistä. Tieto on pysäyttävä. Metsät ja savannit eivät olekaan täynnä eläinystäviämme. Navetat ja sikalat sen sijaan ovat.

Olinhan minäkin tiennyt koko ikäni, että biodiversiteetti ja eläinten luonnolliset elinympäristöt ovat uhattuna, mutta en ollut ymmärtänyt kuinka häiriintyneesti asiat oikeasti ovat. Kuvillani kysyn: Kenen koti tämä maapallomme oikeasti on? Missä eläimet asuvat? Minkä arvon eläimille annamme? Viemme villieläimiltä kodin hakkaamalla metsät ja saastuttamalla vesistöt. Tuotanto- ja turkiseläimiltä olemme vieneet mahdollisuuden elää lajinmukaista elämää. Katsomme oikeudeksemme ampua petoeläimet, jotka tulevat lähelle ihmiskotejamme. Katsomme telkkarista Avaraa luontoa ihastellen luonnon ihmeellisyyksiä, popsien kinkkuvoileipää. Kieltäydymme tiedostamasta, että leivänpäällisemme tuottaminen tuhoaa luonnon monimuotoisuuden.

Kenen koti -sarjassani eläin saa ihmiskehoon liitettynä identiteetin, ajatukset ja tunteet. Kumpi puoli kuvan olennosta on kotonaan kuvan maisemassa?” -Anni Aapro


Jussi Ristilän States of Mind -sarjan teokset asettuvat henkilökuvan, rakennetun kuvan ja taidevalokuvan viitekehykseen. Ristilä käyttää itseään mallina ja kuvaa mielialoja, mielen tiloja sekä omakohtaisia roolejaan. Omakuvalla ja itsensä käyttämisellä mallina on perinteet taidevalokuvassa. Kuvista voi löytää pastissiviittauksia valokuvataiteeseen, tyylisuuntien ilmaisun maneereihin ja käyttökuvan genreihin.

Ihminen on roolien ja tunnetilojen ristiriitainen kokonaisuus. Ristilä kuvaa omia roolejaan ja tunnetilojaan näissä teoksissa. Kuvankäsittely tuo kuviin elementtejä maalaustaiteen tapaan, toisaalta etäännyttää rakennetun kuvan keinoin. Vedostaminen syanotypiaksi murtaa perinteisen valokuvan esitystapaa ja tuo teoksiin uniikin taideteoksen piirteitä.

Riitta Santala-Köykkä kertoo sarjastaan:
-Minne hattuneulat ovat kadonneet, ja mistä sellainen on tullut ihmiselle, joka ei käytä hattuja? Asetelmia: AIKA -sarjan näkymätön katsoja/kertoja on roolihahmo, Kreivi Kronos, joka hallitsee aikaa mutta elää vain oman päänsä sisällä, varjoissa. Kronoksen ongelma on ikuisuus, sillä hänelle kaikki tapahtuu samaan aikaan mutta samalla ei ollenkaan. Se muistuttaa somea.

Kuvia kootessani mietin, miten paljon roolitamme itseämme ja toisiamme ulkoisten merkkien mukaan. Roolit kuuluvat yhteisöön ja esitämme niitä toisillemme. Mitä kauemmin vietän koronan rajaamaa elämää, sitä vähemmän kuvittelen omaksuvani rooleja esittääkseni niitä muille. Sitten tajuan, että ajatukseni on nurinkurinen. Juuri somessa yritys saada KUVALLA HUOMIO on vahvimmillaan. Kilpailemme ajasta ja huomiosta visuaalisin ja tekstuaalisin merkein.

Kuvataiteilijana tavoittelen intertekstuaalisuutta, jossa kuva, teksti ja ääni yhdistyvät kokonaisuudeksi. Koetan nostaa kaaoksesta merkitsevää, ajatonta. Viittaan valokuvasarjassani muun muassa kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen. Askartelen myös parhaillaan venäjän aikamuotojen kanssa koettaen ymmärtää kielellistä avaruutta, jossa aikakäsitys poikkeaa omastamme. Siksi kai Pushkin nousi viittauksena kuviini.

Samaan aikaan mietin ajan rajallisuutta, edistymisen hitautta. Jääkö elämästä lopulta vain hajanaisia jälkiä, jos mitään? Ja tietysti tomuisia teoksia ja esineitä, joilla ei välttämättä ole merkitystä kuin itselleni. Ehkä joitakin kuvia ja runo, joka toimii niiden tekstinä tässä näyttelyssä.

AIKA SYÖ LAPSENSA

Nimetön potretti kehyksissä.
Valkoinen sulka pullossa ei ole Pushkinin.

Pääkallo, naamari, hiukset, korvakoru
ja hattuneula – kenelle ne kuuluivat?
Minne he menivät
jättäen jälkeensä vain pölyä?

Aika ei säästä ketään.
Se päättää meidät kaikki.

Kuva: Akseli Koskipää
Kuva ©Akseli Koskipää

MUISTIT 1.4. – 17.4.2021

MUISTIT-näyttely Mediatunnelissa Tampereen Finlaysonilla on neljän valokuvaajan yhteisnäyttely.

Jaakko Hietala hyppää syanotypiatekniikalla tehdyissä kuvissaan menneisyyteen. Hän on tutkinut omia sukujuuriaan vanhojen valokuvien kautta ja vedostanut niistä syanotypiasarjan Matka menneisyyteen. Kuvissa aika tuntuu pysähtyvän ja pakottaa miettimään, minne meillä nykyisin on niin kiire.

Niina Järvenmäki on kuvannut Hipposkylän alueella. Sodan jälkeen Kissanmaalle pikaisesti rakennettiin maalta kaupunkiin muuttaville työläisille 17 puutalosta ja saunarakennuksesta koostuva n. 200 yksiön alue. Näihin päiviin asti Tampereen kaupungin vuokra-asuntokohteena toiminut alue on suuren muutoksen edessä: seitsemästätoista huonokuntoisesta puutalosta lähes puolet puretaan uusien omistusasuntojen tieltä ja loput saneerataan perusteellisesti. Alueen nykyisten asukkaiden vuokrasopimukset päättyvät viimeistään toukokuun lopussa ja harva nykyisistä asukkaista pystyy palaamaan alueelle saneerauksen jälkeen. Hipposkylän tiivis yhteisö hajoaa ja myös rakennettu ympäristö muuttuu merkittävästi. Bye/Gone-sarjan syanotypiatekniikalla tehdyt teokset välittävät Hipposkylän katoavan ympäristön tunnelmia ja pian mennyttä aikaa.

Akseli Koskipäällä on esillä rauhallisia, pitkiä valotusaikoja Tampereen yöstä. “Iltakävelyt auttavat minua stressin kanssa ja koko maailma tarvitsee stressinpoistoa nyt.”

Ville Vainion syanotypiasarja Metsää monella tapaa tuo näkökulmia metsään ja puihin niin kaupungissa kuin aarniometsässäkin.

MUISTIT-näyttelyn nimi viittaa valokuvan rooliin merkittävänä välineenä muistille ja muistoille. Valokuvan kohde, rajaus ja valaistus ovat kuitenkin aina tekijänsä valitsemia – mitä kohteita kuvaamme ja millaisina haluamme ne ikuistaa ja muistaa.

Valokuvaajat